Teoksessaan Hunchback Saou Ichikawa kutsuu lukijat suodattamattomaan ja rehelliseen maailmaan, jota harvoin nähdään valtavirtakirjallisuudessa. Pienoisromaani keskittyy naiseen, jolla on harvinainen sairaus nimeltä myotubulaarinen myopatia – tila, joka vaikuttaa hänen fyysiseen toimintakykyynsä ja elämäänsä monin tavoin. Hän kirjoittaa eroottista kirjallisuutta, mikä tekee hahmosta erityisen kiinnostavan ja ristiriitaisen. Ichikawan tapa rakentaa tämä päähenkilö on rohkea ja poikkeuksellinen: nainen ei pyydä sääliä eikä hän ole inspiraation väline, vaan itsenäinen ja halujensa kautta identiteettiään määrittävä hahmo. Kirja pakottaa lukijan kohtaamaan epämukavat totuudet siitä, miten yhteiskunta näkee vammaisuuden ja naiseuden yhdistelmän. Ichikawa haastaa lukijaa astumaan ulos normien asettamista rajoista.
Tämä pienoisromaani tekee vaikutuksen ennen kaikkea autenttisuudellaan ja tinkimättömällä kerronnallaan. Päähenkilön ääni ei ole siloiteltu eikä yritä miellyttää lukijaa; se on suora, terävä ja samalla herkkä. Hahmoa ei määrittele ulkopuolelta tuleva sääli tai ihailu, vaan hänen omat tunteensa, tarpeensa ja rajansa. Hän kokee seksuaalista halua, turhautumista, yksinäisyyttä ja intohimoa – kaikkea sitä, mitä ihmisyys sisältää, mutta jota vammaisiin hahmoihin harvoin liitetään kirjallisuudessa. Ichikawa antaa tälle hahmolle tilan olla olemassa ilman selittelyä tai moralisoivaa kehystä. Lukijaa ei johdateta tuntemaan tietyllä tavalla, vaan hänelle tarjotaan mahdollisuus kohdata hahmo kokonaisena ihmisenä. Tämä tekee teoksesta vaikuttavan ja poikkeuksellisen rehellisen.
Polly Bartonin tekemä käännös on olennainen osa Hunchbackin vaikuttavuutta. Barton onnistuu säilyttämään alkuperäisen japaninkielisen tekstin rehellisen ja suorasanaisen sävyn tavalla, joka tuntuu luontevalta myös suomeksi tai englanniksi luettuna. Hänen käännöksensä tuo esiin päähenkilön äänen rytmin, sävyn ja tunteellisuuden ilman liiallista kaunistelua. Barton ymmärtää, että kyseessä ei ole vain sanojen siirtäminen kielestä toiseen, vaan kokemuksen ja näkökulman välittäminen. Hänen työnsä mahdollistaa sen, että teos voi koskettaa lukijaa yhtä voimakkaasti riippumatta siitä, ymmärtääkö hän alkuperäistä kieltä vai ei. Tämä vivahteikkuus on tärkeää, koska Hunchbackin voima on juuri sen yksityiskohdissa ja sävyissä, jotka voivat helposti kadota huolimattomassa käännöksessä.
Hunchback ei ainoastaan käsittele vammaisuutta, vaan murtaa siihen liittyviä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tabuja tavalla, joka herättää keskustelua. Ichikawa nostaa esiin erityisesti naisellisen halun, seksuaalisen itseilmaisun ja kehollisuuden oikeuden myös sellaisilla hahmoilla, jotka eivät sovi perinteiseen kauneus- tai voimamalliin. Hän ei pyri tekemään hahmosta esimerkkiä tai uhriutumisen symbolia, vaan antaa hänelle vallan määritellä itsensä. Tämä itsenäisyys on radikaalia ja poikkeuksellista – erityisesti kontekstissa, jossa japanilaisessa kirjallisuudessa vammaisuuteen usein liitetään hiljaisuus tai tragedia. Hunchbackin intiimi ja suora kerronta pakottaa lukijan katsomaan tarkemmin, mitä kirjallisuus voi olla, kun se ei pelkää astua epämukavuuden alueelle ja rikkoa vallitsevia normeja.